Rakennaoikein kuva ruokapöydän tuolit

Ruokapöydän tuolien korjaaminen säästää rahaa

Tuoleja kannattaa huoltaa nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Päätökseen vaikuttavat uusien kalusteiden korkea hinta sekä se, että vanhat tuolit ovat ehkä jääneet kiireen keskellä huoltamatta. Mieli saattaa kuitenkin muuttua, kun tuolin jalka pettää ja lattia iskee kasvoille yllättäen kesken rauhallisen aamupalan. Fiksulla huoltamisella vanhat ruokapöydän tuolit ovat taas turvallisia käyttää, ja samalla säästyy selvää rahaa.

Narisevat ja heiluvat tuolit kuntoon

Moni on saattanut elää siinä uskossa, että tuolien pelastamiseen kykenevät vain kokeneet nikkariammattilaiset. On totta, että korjaaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta rakenteiden kiristäminen on lopulta yksinkertaista. Heiluvan tuolin rasittavasta nitinästä pääsee onneksi eroon pelkällä ruuvimeisselillä. Jos ruuvit pyörivät tyhjää, kannattaa rautakaupasta hakea uudet kiinnikkeet. Puuliiman lisääminen liitoksiin on erinomainen keino ennen ruuvien lopullista kiristämistä. Ajoissa tehty liimaus tekee rakenteesta erittäin jämäkän ja estää kiusallisen keikkumisen vieraiden edessä.

Istuinosan kankaan vaihtaminen sujuu joutuisasti

Joskus saattaa epäilyttää, ovatko uudet kankaat liiankin herkkiä arjen keskellä. Arkiruokailussa tuolille saattaa hypätä nuorempi jälkikasvu sellaista vauhtia, että uusi kangas on välittömästi puuron peitossa. Kulunut tai likaantunut istuinkangas on onneksi helppo uusia omin voimin varsin joutuisasti. Vanha kangas irrotetaan ensin varovasti ja samalla tarkistetaan pehmusteen kunto. Monesti alkuperäinen pehmuste kestää käyttöä vuosikausia, eikä sitä kannata suotta heittää pois. Uusi kangas kiinnitetään paikoilleen napakasti tavallisella nitojalla. Kankaan valinnassa on viisasta suosia paksua ja helposti puhdistettavaa materiaalia, jotta vahingot saa pyyhittyä nopeasti pois.

Pienet naarmut piiloon hiomalla ja maalaamalla

Pienet naarmut puupinnassa eivät tarkoita lopullista hylkäystuomiota; kauneusvirheet saa korjattua näppärästi hiekkapaperilla. Pintaa hiotaan ensin kevyesti, ja sen jälkeen pölyt pyyhitään pois nihkeällä liinalla. Puhdas alusta on ehdottoman tärkeä, sillä muuten maali saattaa irrota jo muutaman kuukauden kuluttua. Tuolin voi maalata uudella värillä tai käsitellä petsillä, jolloin puun omat kuviot jäävät kauniisti näkyviin. Maalatessa on suositeltavaa valita nopeasti kuivuva tuote, jotta keittiössä ei tarvitse varoa tahmaisia kalusteita useita vuorokausia. Nämä ohjeet eivät ole tarkoitettu uusien huonekalujen vastustamiseen, vaan muistutukseksi siitä, että vanhan esineen pelastaminen on usein kestävämpi ja edullisempi vaihtoehto.

Ajattomuutta, parempaa elämänlaatua ja kestävää kehitystä

Tämä ajatusmalli ei ole vain järkevää taloudenpitoa, vaan se kytkeytyy laajempaan pyrkimykseen luoda koti, joka kestää aikaa. Sisustussuunnittelija Laura Seppänen korostaa Iltalehden haastattelussa, että kestävä sisustus rakentuu kunnioituksesta materiaaleja ja rakennuksen historiaa kohtaan. Kyse ei ole pelkästä visuaalisuudesta, vaan elämänlaatua parantavasta valinnasta: koti on tarkoitettu elämistä varten, ja aitojen luonnonmateriaalien käyttö tutkitusti vähentää stressiä.

Kunnostamalla vanhan puutuolin, et ainoastaan säästä rahaa, vaan vaalit materiaalia, jolla on kyky ikääntyä kauniisti. Siinä missä halvat keinomateriaalit ja muovipinnoitteet muuttuvat kuluessaan käyttökelvottomaksi jätteeksi, massiivipuu ja aito nahka vain paranevat patinoituessaan. Pienet kolhut ja elämän jäljet eivät ole virheitä, joita pitäisi hävetä, vaan osa esineen tarinaa ja sen ainutlaatuista luonnetta.

Ajattomuus sisustuksessa tarkoittaa siis luopumista täydellisyyden tavoittelusta. On totta, että monet valitsevat mieluummin naarmuja sietävän muovijäljitelmän, mutta itsesuojelun ja luonnon kannalta meidän kannattaisi suosia materiaaleja, jotka on mahdollista korjata. 

Vaikka uusi ja kiiltävä saattaa houkutella, vanhan pelastaminen ei ole vain ekoteko. Se on tapa rakentaa loppuelämän kotia, jossa jokainen naarmu on merkki eletystä elämästä. Tämä ei ole vastakkainasettelua uutta vastaan, vaan toivomus siitä, että ajateltaisiin esineen elinkaarta ennemmin kuin hetkellistä virheettömyyttä. Etuajo-oikeus kaupan hyllylle ei nimittäin välttämättä lämmitä enää siinä vaiheessa, kun huomaa istuvansa kertakäyttökulttuurin raunioilla.

Scroll to Top